Blogin etusivulle

Odd Tuesday 12.10.2010

Ensimmäisen Odd Tuesdayn tärkein anti on tiivistettynä Digian Jan Krebberin osallistujille antamaan kotiläksyyn:
Projektipäällikön pitää vaatia paperiprototyyppitestausten tekemistä koko projektin ajan.
Paperiprototyyppitestaus on yksi keino, jolla voi harjoittaa Jakob Nielseninkin suosittelemaa / kehittämää / käyttämää Guerrilla HCI -taktiikkaa. Guerrilla HCI:n tarkoituksena on tehdä käytettävyyskehittämistä ja -testausta halvalla ja helpolla kaikissa sovelluskehitysprojektin vaiheissa. Mikäli käytettävyyteen kiinnetään huomiota projektin alusta asti, ongelmien korjaaminen on helpompaa sekä halvempaa: "mokaa ajoissa, mokaa halvalla".

Ensin on idea — tai sitten ei

Käytettävyyskehityksessä paperiprototyypeillä testaaminen on vain yksi osa prosessia, joka Krebberin mukaan alkaa tuoteidean keksimisellä. Idea on yleensä sekoitus omaa erikoistietämystä sekä yleistä tietämystä. Idea ei välttämättä synny heti vaan vaatii kypsyttelyä. Sitä voidaan pitää normaalitilana mutta jos itse en saa ideaa syntymään muutamassa viikossa en aio kauempaa yrittääkään.

Ideaan liittyy myös taloudellinen näkökohta; miksi sovellus olisi taloudellisesti kannattava? Lisäksi pitää ottaa huomioon onko sovelluksesta oikeasti hyötyä tai huvia myös käyttäjälle.

Ei se onnistu popkornipurkki kädessä

Kiinnostava osana ideaa pidän sovelluksen käyttökehystä, eli tilanteita ja ympäristöjä, joissa sovellusta käytetään ja sitä kuka sovellusta käyttää.

Esimerkkinä olleessa elokuvalippujen varaussovelluksessa, joka toimii matkapuhelimessa, eräs käyttökehys oli ostetun e-lipun esittäminen elokuvateatterissa salin ovella popkorniastia kainalossa ja juoma toisessa kädessä, jolloin sovellusta piti pystyä käyttämään yhdellä kädellä eli lähinnä pelkällä peukalolla. Samalla aloin miettiä oppaidemme käyttökehystä, jota ei koskaan ole tiettävästi määritelty.

Missä ympäristössä opasta käytetään?

Kun tarkastelee oppaiden analytiikkaa on helppo huomata, ettei oppaita juuri käytetä kannettavissa päätelaitteissa, sillä suurimpien mobiilikäyttöjärjestelmien (Symbian, iOS ja Android) yhteenlaskettu osuus kaikista käynneistä oli noin 1,2 % kun 52 % suomalaisista omisti internetin selaamisen mahdollistavan matkapuhelimen vuonna 2009; matkapuhelinten ja kämmentietokoneiden omistusosuus on todennäköisesti vain kasvanut tänä vuonna.

Oppaita käytetään siis eniten pöytäkoneilta ja kannettavilta, mutta käyttöympäristöjä ei saa tietoon tekemättä tarkempaa käyttäjätutkimusta. Käyttötilanteita voi arvioida perustuen oppaista eniten haettuihin termeihin.

Hakutermien perusteella voi sanoa oppaiden olevan mukana ihmisten arjessa, vaikkei niitä kuitenkaan käytetä liikkeellä ollessa. Luultavimmin oppaista tarkistetaan kotoa tai työpaikalta käsin onko paikkakunnalla tarjolla jotain tiettyä palvelua sekä mahdollisesti tulostetaan kartta palvelua tarjoavaan yritykseen tai lisätään yrityksen osoite Googlen Mapsiin päämääräksi.

Where do you want to go today?

Toinen huomionarvoinen asia Krebberin esityksessä oli rahoittajien osallistaminen sovelluksen suunnitteluprosessiin. Rahoittajilta ja myös muulta sovelluksen kanssa yrityksessä toimivalta henkilöstöltä kerätään päämääriä, joita he ajattelevat käyttäjän haluavan sovelluksessa saavuttavan.

En usko olevan kannattavaa kuvitella tällä menetelmällä saavansa kokoon täydellistä tietoa siitä mitä käyttäjä haluaa sovelluksessa saavuttaa mutta hyvän kuvan saa siitä mihin suuntaan muun muassa rahoittajat haluavat sovellusta kehitettävän.

Rahoittajia ja muuta sovelluksen kanssa tekemisissä olevaa henkilökuntaa pääsee osallistamaan uudestaankin sen jälkeen kun kerättyjä päämääriä on hiukan ryhmitelty saman sisältöisiin ryhmiin. Ryhmittelyn jälkeen päämääriä kirjanneet henkilöt laitetaan äänestämään ryhmitellyistä päämääristä.

Äänestyksen tulos kertoo sitten sen mitä päämääriä sovelluksessa ja sen käyttöliittymässä tulee painottaa. Tällainen käyttötapausten painotus on tosin yrityksen sisäisen näkemyksen tulos, joka luultavammin yhtyy jossain määrin, mahdollisesti suureltakin osin, käyttäjien tarpeisiin. Tämä tulee kuitenkin ottaa huomioon sovelluskehityksen myöhemmissä vaiheissa ja käyttöliittymäsuunnitelmia pitää olla valmis muuttamaan tehtävien käyttäjätutkimusten perusteella.

Polut

Osallistamisen jälkeen päästään vihdoin työstämään varsinaisia käyttöliittymäsuunnitelmia. Suunnittelu aloitetaan määrittelemällä polut, joita kulkemalla käyttäjä voi saavuttaa aikaisemmin määritetyt päämäärät. Polkujen tulee sisältää kaikki ne sovelluksen näkymät ja tapahtumat, jotka käydään läpi ennen kuin päämäärä on saavutettu.

Polkuja voidaan yhdistellä keskenään ja ne voivat myös haarautua. Tavoitteena on luoda sellaisia polkuja, jotka ovat helppokäyttöisiä, eli vastaavat parhaiten käyttäjän mielikuvaa siitä, miten määritetyt päämäärät voidaan saavuttaa. Tässä vaiheessa kehitetyistä näkymistä voidaan sitten piirtää ensimmäiset testattavat paperiprototyypit.

Lisätietoa helposti käytettävässä muodossa

Paperiprototyyppitestaukseen ja muuhunkin käytettävyyssuunnitteluun sekä -arviointiin on tarjolla lukematon määrä kirjallisuutta ja muita lähteitä, joista voi etsiä lisätietoa. Paperiprototyyppitestaukseen Krebberin listauksesta pureutuu Carol Snyderin Paper Prototyping, jota itse en ole lukenut mutten usko että sitä turhaan olisi mainittu.

Mainituista kirjoista voin suositella luettaviksi yleisen käytettävyyden perusteos Jakob Nielsenin Usability Engineering, lisäksi Nielsenin kirjoista voin suositella luettavaksi www-käytettävyyttä käsittelevät Designing Web Usability ja Prioritizing Web Usability.

Listatuista kirjoista internetsivujen tekijöille suositeltavaa luettavaa on myös Steve Krugin Don’t Make Me Think!, joka kertoo helppotajuisesti kaiken sen, mitä Nielsen yrittää sanoa neljässä sadassa sivussa.

Henri Viitanen
Käyttöliittymäsuunnittelija
Opasmedia

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Liity sähköpostilistalle

Kiinnostiko artikkeli? Tilaa uutiskirjeemme.